Ensinnäkin, olen havainnut olevani keski-ikäinen. Mikään kriisi se ei ole, mutta peilikuva on outo. Toisekseen tämä johti siihen, että kaljusin päätäni muutaman sentin verran ja olen hyvin, hyvin lyhyttukkainen.
Kolmanneksi, pidän yhä huiveja. Kuten kuvasta näkyy, olen myös tehnyt sukututkimusta ja todennut oevani suoraan alenevasti sen yhden Lumikin kääpiön jälkeläinen. Oliko se lystikäs vai ken lienee.
Olen kutonut ja virkannut paljon mustaa viime aikoina, kaksi ponchoa ja yhden tuunaushuivinkin tein. Huivia tehdessäni huomasin, että sitä oli jo muinoin joku paikkaillut varsin hartaasti, harmaita parsinpistoja löytyi useasta paikasta. Kenen lie ollut, mutta hyvin oli pidetty huivista huoli ja nyt se on saanut uuden muodon hapsuineen ja pitseineen vielä. Kuvassa hiukan näkyy huivia, mutta ennen kaikkea kaksoisleuan näyttämättömyyttä. Voi turhamaisuutta!
.jpg)
Päivä on muuten ollut raskas, toimme kai tuliaisina matkalta roiman flunssan, Mies on kutakuinkin raatona soffalla ja minulla tikka hakkasi pään sisällä ja aivastin verrattain komeasti kaupan kassalla - kassaparka sai varmaan tartunnan. On kuulemma tartunnan estämiseksi turvallisempaa suudella kuin kätellä - mutta nenät ei saa osua yhteen. Olisimpa tuonkin tiennyt ennen kuin menin kättelemään sossutätiä tänään (kin). Ei meidän nenät kyllä siinäkään osuneet yhteen.
Olen ollut oikeasti aika surkea. Kun kynin tukkani aamulla niin arvatkaapas mitä. Olisin aika komea parran ja viiksien kera. Ammeen viemäri on nyt tukossa, mutta ei hätää. On se ollut ennenkin!
.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti