Toissapäivänä saatiin tuntumaa kevätauringosta Miehen syntymäpäivien kunniaksi. Koko päivä oli juhlaa, lahjaksi sai heti vuoteeseen ihkauudet kääntövarsipieksut, joita oli toivonut jo 7 vuotta. Löysin ne käyttämättöminä kirpparilta hintaan 20e! Varsiin piilotin pullapitkon ja helmilikööripullon. Kannatti täyttää kolkyt vee! Lapset tekivät kortteja ja kakkua leivottiin - sellainen maustekakku ruusukoristein. Illalla oli kiitosrukouspalvelus ja lisäksi äitin muistelu (vainajien litania eli lyhennetty muoto panihidasta, esirukoushetki kuolonuneen nukkuneen puolesta) kun sattuvat nämä juhlat päällekkäin. Pappi sai teetä ja kaakkua myös.
Kamerani johto kummasti kadoksissa edelleen, mutta saatte kuvia myöhemmin. Olen pyörittänyt huushollin uuteen uskoon ja arvatkaas mitä - on hienoa ja avaraa! Työhuone on soma ja ripusteltu täyteen Tärkeitä Tavaroita. Missä se kaipaamani tyhjyys ja selkeys on, sitä en tiedä vieläkään. Tilaa on kuitenkin ruhtinaallisesti.
Viikonloppu lähestyy kuminalla ja huminalla. Tänään on yksi sairaalareissu edessä, keliakiakontrolli ja verikokeet. Siitä toettuamme on Pojan kitaratunti,niitä ei raaski jättää väliin vaikka ajomatkaa kertyy tosi paljon tälle päivälle. Huomenna tulee Tytär ja Vävymies sekä Eräs Tärkeä Henkilö, Jota Ei Vielä Näy.
Olen lukemassa munkki Serafimin Tie ylösnousemukseen-kirjaa jälleen. Se on Tuhlaajapojan viikko nyt. Toisella silmällä luen Oksasen Puhdistusta ja kolmannella silmäilen upouutta Potterien rivistöä, joka rantautui eilen olohuoneeseemme. Tai oikeastaan keittiöön, siellä on iso kirjahylly keittiön ja olkkarin välimaastossa. Muitakin kirjoja on jonossa, ja käsitöitä sekä kolme, neljä korutilausta. Tekevälle töitä siis.
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.png)
1 kommentti:
monia vuosia, monia vuosia...syntymäpäiväsankarille
Lähetä kommentti