Kotona on hyvä ja lämmin olla. Istun aamua turkki (tekosellainen) päällä kun en ehdi lämmittää ennen kylille lähtöä. Eilen illalla tulimme lyhyeltä Helsingin reissulta, sielläpä oli mukavaa ja virkistävää. Ystävän 50-vuotispäivillä pidettiin hienoja sekä liikuttavia puheita. Ystäväni on Hyvin Erityinen ihminen. Pakostakin käy ajattelemaan kuinka pienen siivun toinen toistemme elämästä tunnemme. Minä en ole esimerkiksi tutustunut hänen työminäänsä lainkaan. Se osin johtuu hänen työnsä luonteesta, siitä ei paljoa voi huudella. (Oikeastaan olen hyvin huono ystävä yhtään kellekään, jos jotain tiedänkin en sitä hetikohta enää muista.)
Ajattelin sitäkin, että minulla ei ole sellaista naisystävää jolle kertoisin kaiken. Valamonreissulla kävi niin ihanasti, että tulin puhuneeksi erään ystävän kanssa asioista joita en ole kellekään kertonut - se tuntui hienolta ja peräti normaalilta. Minulta on pari kertaa viime kuukauden aikana kysytty tätä ystäväasiaa, joten se on hiukan painanut mieltä. Mutta olen oppinut kantapään kautta, ettei minun asiani ole tarkoitettu muiden korville. Ja koska en osaa vastavuoroisuutta ystävyyssuhteissa (vieläkään!) niin parempi on pysyä aatoksineen omissa oloissaan.
Onko sinulla parasta ystävää, sellaista jota naistenlehdissä hehkutetaan?
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.png)
2 kommenttia:
Tämä on sellainen asia jota olen itsekin miettinyt. Toisaalta kun katselen tyttöjä jotka menevät yhdessä vessaan ja joka paikkaan, tulee sellainen olo etten ole koskaan kaivannutkaan sellaista ystävyyttä ü
Oli minulla lapsena ystävä, joka toki on ystävä vieläkin, mutta emme me sentään kaikesta puhu.
Hänen kanssaan on helppo jatkaa vuosienkin näkemättömyyden jälkeen siitä mihin viimeksi jäimme, mutta toisaalta olen tyytyväinen ettei tarvitse alvariinsa olla juoruamassa ü Ehkäpä parempaa ystävää en tarvitsekaan. Itse olen huono ystävä, yhteydenpito jää usein hänelle, mutta onneksi hänellä taitaa olla muitakin ystäviä.. voisi siis sanoa, että hän on paras ystäväni, mutta minä en ole hänen ü
Äidillä, mummilla, on nuoruudenaikainen naisystävä - todellinen paras ystävä - jonka kanssa hän puhuu ihan kaikesta. Olen sitä suhdetta vierestä seuranneena oppinut ymmärtämään hyvän ystävän arvon. Mutta mistäpä sellaisen otat, jos sitä ei vain kohdalle tule? Tai jos ei osaa eikä ole niin kiinnostunutkaan itse pitämään ihmissuhteistaan huolta..
Ystävyys on yhdessä kulkemista, pienikin matka kerrallaan vaikka vain yksi askel.Francesco Alberoni on kirjoittanut ajatuksia herättävän kirjan "Ystävyys"
Eivät naistenlehtien parasystävä jutut taida olla kuin hiukan kimalletta muun jutun lisänä. Oikea ystävyys on harvinainen ja kallis lahja.
Lähetä kommentti